Kympit Villa Elbassa - tunnelmia leirikoulusta

Vietimme Kokkolan Villa Elbassa kaksi yötä, ma-ke päivät. Leirillä meillä oli paljon ohjelmaa, esim. kaupunkiseikkailua, jousiammuntaa, korikiipeilyä, animaatiopajaa ym. Iltaisin oli sauna-/suihkuvuorot.Villa Elba oli rauhallinen ja mukava paikka, tykkäsin siitä ainakin itse. Olen itse asunut Kokkolassa kolmisen vuotta, ja olen vain kerran käynyt Villa Elbassa silloin kun olin ala-asteella.

 

Säät eivät olleet Villa Elbassa mitä parhaimmat, mutta kyllä siellä pärjäiltiin. Kylmä merituuli vilustutti melkein kaikki. Leirialueella oli myös eläimiä, esim. ylämaan karjaa ja lampaita.

Yhteenvetona leirikoulu oli mieluisa, jos huonoa säätä ei lasketa. Voisin itse mennä Villa Elbaan uudestaankin, jos saisi päättää itse omat aktiviteetit. Leirikoulu oli virkistävää vaihtelua arkeen!
 
Milla

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Voiko lehmät olla söpöjä?

Kuva : Elli
 

No totta kai voi olla ! Villa Elbassa käydessämme näimme siellä läheisessä aitauksessa söpöjä lehmiä. Rotua en tiedä, mutta hellyttäviä ne olivat. Eräs luokkalaisemme ystävystyi yhden lehmän kanssa.

Your real 
friends
 will serve you long
Your memories might 
fade
Your real friends will serve you 
long
Sunshine or rain, eh
Your 
real 
friends will serve you long, woe ya woe
When all else fails
Your real friends wont do you wrong
Real friend
 don’t
 change

Damian Marley & Nas - Friends

Nämä lehmät elivät meren rannalla, ja viihtyivät siellä hyvin. Niitä oli siellä mustia ja vaaleanruskeita.
Näimme myös lampaita, ja nekin olivat ihania. Lampaista emme ottaneet kuvia, valitettavasti.

Meeri

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Villa Elba

Villa Elbassa päärakennuksen takana oli aitaus, jossa oli ylämaan karjaa. Kävimme moneen otteeseen silittämässä ja rapsuttelemassa niitä. Ne oli tosi söpöjä.

 
Villa Elbassa oli ainoastaan kymppiluokkalaiset ja siellä oltiin 17.-19.9.2012

Jonna

Happoradion keikalla Oulaisissa!

Happoradio tuli esiintymään Oulaisten musiikkiviikoille. Me täältä Rauskilta keräsimme pienen porukan ja lähdimme rokkaamaan Happoradion tahdissa :)

Reissu oli mukava ja koko komeuden kruunasi treffit Happoradion kanssa! Nimmarit ja yhteiskuvathan siltä reissulta saatiin! Kiitos Happoradiolle kivasta keikasta ja juttutuokiosta :)

Nenäpäivässä!

Nenäpäiväreissu oli AIVAN MAHTAVA!

Tässäpä kuvia ja tunnelmia:

Reissu oli kertakaikkiaan aivan huippu! Telkkaristudiolla oli jännää ja tunnelma oli mahtava :) Ensi vuonna uudestaan?!

Nenä-päivä on jo ensi perjantaina

Vihdoinkin koko syksyn vapaa-ajan teemana ollut Nenä-päivä toteutuu. Monen näköisiä tempauksia on pidetty. Pulloja on kerätty lenkkipolkujen varsilta. Leikkimielinen koiranäyttelykin pidettiin. Osallistumaan pääsi leikkikoirallakin. Niille oli oma sarjansa. Ne käyttäytyivät kehässä kaikkein asiallisemmin. Toisten koirien hännän heilutukset eivät  herättäneet pulmia. Monet kauniit pullat pyöritettiin talkoissa. Taksvärkkipäivä muuttui nenävärkkipäiväksi. 

Perjantaina Rauskin edustusjoukko toivon mukaan näkyy telkkarissa.

Syksyn jatkoja kaikille, ehkä tapaamme ruudun välityksellä

Tunnelmia

Olin kävelyllä (la 8.10). Junaradan ylitettyäni jouduin pysähtymään hetkeksi, sillä tien poikki siirrettiin lehmiä laitumelta sisätiloihin. Suurena luonnon- ja biologian ystävänä jäin mielelläni katsomaan näytelmää, jossa ayshiret- ja friisiläiset taistelivat, kuka pääsee ensin sisään. Isännän ja emännän saatua kolme ensimmäistä yksilöä tien yli jäi nuorehko nainen (ikää enkä nimeä kysynyt) ja nelivuotias Wilma vartioimaan loppua lehmälaumaa. Ajattelin jäädä hetkeksi tarinoimaan. Tarinatuokio venyi kuitenkin vähintään puolituntiseksi. Rupateltiin mm. Raudaskylän elinvoimaisuudesta ja sen säilymisestä sekä muusta jonninjoutavasta. Ainakin Wilman mielestä, joka antoi pienin kehonkielen liikkein ymmärtää, että ”eiks toi resuinen kulkija nyt osaa häipyy et saatas lehmät sisää ja mä pääsisin pomppii tramppiksella”.

Yhden kerran jo lähtöä tehtyäni ja sen jostain syystä peruen Wilma ei voinut enää pysyä hiljaa: ”Pitikö sun muuten lähteä”? Purskahdimme nuoren naisen kanssa nauruun. Kysymys oli selkeä ja oikeutettu. Ja mikä muotoilu? Nelivuotiaan nerokkuus on sellaista, jossa rationaalisuus ja emotionaalisuus muodostavat symbioosin loukkaamatta ketään. Lapsen suusta kuulee totuuden, rehellisen sellaisen. Saisikohan sen jotenkin ujutettua ihmisiän kestäväksi itsestäänselvyydeksi?

Unohda
sinnikkyytesi synnit
peitä ne
keltaisella lehdistöllä
työnnä kärryt
avaruuden kaatopaikoille
                                                             miettimättä
Paneudu pastissiin
käännä se nurin
Sinullakin on TÄMÄ(NSÄ)

                         Anssi Hyyrynen

Kirjoittaja on 44-vuotias englannin alkeita tavaileva seniorilukiolainen, joka on tyytyväinen oloonsa Raudaskylän opistolla. Tyytyväisyyden toivoisin siirtyvän laajemmallekin, sillä se on ilmaista. Kärsimys johtaa taasen henkiseen Exodukseen ja taloudelliseen onneen.

Lukuvuoden aloitus leirikoulun merkeissä

Vinnurvan leirikouluun lähdettiin keskimääräistä hieman harmaampana elokuun keskiviikkona vain muutama päivä lukuvuoden alun jälkeen. Lyhyen bussimatkan ja muutamilta kanssaleireilijöiltä kuultujen riparimuistojen perusteella paikka lienee suhteellisen lähellä Rauskia, mutta näin aluetta tuntemattomana ihmisenä on paha mennä sen sijaintia tarkemmin arvailemaan. Järven rannalla se kuitenkin sijaitsi, jos joku haluaa kokeilla onneaan kartan kanssa.

Bussissa istuessa mielessä saattoi olla vielä muutamia epäilyksiä siitä, millainen on leirikeskus, jossa osa oppilaista joutuu (halutessaan) majoittumaan telttaan yöksi, mutta pihalle päästäessä epäilykset onneksi kaikkoavat mielestä. Sehän onkin oikein kelvollinen paikka, juuri sellainen perinteinen leirikeskus.

Iltapäivä leirikoulussa kului nopeasti oppituntien parissa. Juuri kukaan ei ollut tainnut olla tarpeeksi ahkera hankkiakseen oppikirjoja heti koulun alkuun, mutta onneksi niitä ei vielä tunneilla tarvittukaan. Englannissa abit pääsivät katsomaan dokumenttia teollisesta ruoantuotannosta ja äidinkielessä kirjoitettiin ylistysrunoja suomalaisuudelle. Lukujärjestykseen merkitty kummallinen oro, jonka tarkoitusta jouduttiin kyselemään opettajilta asti, osoittautui sekin mukavaksi puuhaksi, jossa saatiin jaella toisille mielikuvituslahjoja ja esittää yhdyssanoja puhtaasti pantomiimin keinoin.

Kaikkein jännittävimmäksi tunniksi osoittautui kuitenkin melominen. Osa oppilaista lähti ohjastamaan kapeita kajakkejaan kuin vanhat tekijät, mutta joillakin oikean otteen löytäminen vei hieman pitemmän aikaa. Kyllä se loppujen lopuksi oikein kivaakin oli, kunhan vain unohti kuinka paljon vettä ympärillä on ja keskittyi itse tunnelmaan. Laiturilta käsin seuraavista opettajista joku kehotti kokeilemaan eskimokäännöstä, mutta kumma kyllä kukaan ei totellut.

Jos melonta ei tuntunut vielä tarpeeksi leirimäiseltä aktiviteetilta, tarjosi leirituntua illalla järjestetyt leiriolympialaiset, joissa päästiin kisaamaan niin tulitikun heitossa kuin sananseltyksessäkin. Aivan erityisesti päänvaivaa aiheuttivat kouluun liittyvät tietokilpailukysymykset, kuten: "Milloin lamelleilla on hiljaisuus?" Kuka olisi arvannut, että meillä sellainenkin on.

Olympialaisten jälkeen, joissa näin häviäjäjoukkueen näkökulmasta katsottuna oli tietysti kyse pelkästään hauskanpidosta, sillä eihän sitä nyt tietenkään voittamaan lähdetty, ehdittiin vielä nauttia lättyjen- ja makkaranpaistosta ennen hiljaisuuden alkamista. Osalla saattoi toki ilta venyä senkin ylitse, tai ainkin näin saattoi päätellä aamupalalla vastaan tulleista unisista kasvoista.

Seuraavana päivänä lähdettiin takaisin opistolle jo ennen yhtätoista, joten suuremmat aktiviteetit jäivät keskiviikkoon. Siivouksen lomassa ehdittiin kuitenkin kokoontumaan hetkeksi yhteen palkitsemaan olympialaisten voittajajoukkueita ja keskustelemaan kuluvan syksyn aktiviteeteista, joista voi varmaan tulla myöhemmin täältäkin lukemaan.

Penkkarit 17.2.

Tänään oli sitten penkkareiden vuoro. Abit olivat pukeutuneet upeisiin asuihin, kaikkia ei tahtonut tunnistaa sitten millään. Nyt oli abien vuoro ilakoida ja kakkoset joutuivatkin aluksi vähän maksamaan kalavelkoja eilisistä potkiaisista. Kakkoset pääsivät vähän esittelemään tanssiliikkeidensä sujuvuutta. Ohjelmassa oli sen jälkeen opettaja-Jussin muotokuvan piirtamistä, tietokilpailua ja muuta mukavaa. Opettajat pääsivät Putous-hengessä kertomaan improvisoiden abi-aiheisia vitsejä imitoimalla annettua julkisuuden henkilöä. Kultiinkin hauskoja abi-heittoja Hjallis Harkimolta, Tarja Haloselta ja ties keneltä muulta julkimolta. Opettajat saivat myös perinteeksi muodostuneet kunniakirjat abeilta. Opettajakunnastamme löytyy tänä vuonna esimerkiksi Vuoden 2011 Dementiamussukka, Vuoden 2011 Ahma. Vuoden 2011 Karppaaja ja Vuoden 2011 Cheerleaderi.

Mukavaa oli nytkin ja karkkia kylvettiin melkoiset määrät. Kiitos abit kivasta päivästä! Ja menestystä jatkoon, älkää unohtako Rauskia pitkään aikaan!

Nyt sitten vain huomisia Wanhojen tansseja odottamaan…

PS. lisää kuvia penkkareista on tulossa Arkistosivulle.